Viikonloppuna tuli pistäydyttyä Ylläksellä moneen kertaan. Molemmilla kerroilla jouduin (taas kerran) ihmettelemään paikkaa. En ollenkaan kummastele, jos paikalliset eivät tunne Yllästä omakseen. Äkäslompolo varsinkin tuntuu omalta planeetalta, jolla ei välttämättä ole yhteyttä Kolariin.
Eihän siinä sinänsä ole mitään pahaa. On vain hullua, että Kolarissa tuntee asuvansa keskellä ”ei mitään”. Jopa luonto tuntuu kylällä katoavan kauemmas, jos ei asu väylän varressa. Ylläksellä taas pyörii jatkuva karuselli, vaikka sesonki ei vielä ole edes alkanut. Sellaisessa karusellissa on kiva käydä, mutta että asua? Ajellessani kylttiviidakossa mietin pakostakin, miltä tuntuisi elää keskellä matkailua. Tottuukohan siihen koskaan?
Ehkä se sosiaaliselle ihmisellä on vain mukavaa. Onneksi sentään on myös tuntureita, joilla ei törmää jatkuvasti turisteihin (saati meihin junantuomiin uuveloihin). Ainakin aion elää tässä luulossa, kunnes toisin todistetaan.
Nyt sitten tieto, jota lukijat luultavasti odottavat: perhe on saatu paikkakunnalle lauantaina kello 19.36. Tampere on taaksejäänyttä elämää, kunhan loput muuttolaatikot järjestäytyvät kaappien ja hyllyjen uumeniin. Onkin mielenkiintoista seurata, miten näyttäytyvät vieruskaverille ne asiat, joihin on jo itse ehtinyt tottua.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti