Kaksi valkeaa joulua kiitos

Kävin ystävän kanssa avaamassa hiihtokauden keskustan valaistulla ladulla. Viisi kilometriä, siitä se alkaa.Kintut haroivat yhteen suuntaan, käsivarret toiseen, enkä tietenkään ollut uskonut miestä, joka käski ottaa pidemmät sauvat. Summa summarum, kivaa oli, ja mennään tällä viikolla vielä uudestaan. Ehkä vielä oikeasti joskus hiihdän Lapponian, mutta enpä lupaa, koska viime talven hiihtokausi katkesi lyhyeen kuin kananpyllykampaus (se on se niskasta kynitty malli).

Viimeisen kolmisen viikkoa täällä on sää heijannut ees taas. On varsin masentavaa, jos ensin sataa satulunta, ja seuraavana päivänä pitääkin rukoilla, että pysyy pystyssä vesijäällä. Nyt näyttää (ehkä) hiukan siltä, että talvi on täällä vihdoin pysyäkseen. Tai tarkkaan ottaen, eihän lumi täältä ole kokonaan sulanut missään vaiheessa. Se on vain lähes huvennut, sitten taas satanut, huvennut, satanut. Tätä pitäisi olla luvassa jatkossakin, ainakin näin enteilivät ilmastonmuutostutkijat syksyllä matkailuseminaarissa. Will see. Itse olen niiden kolmenkymmenen asteen pakkasten ystävä, mutta se johtuukin siitä, ettei auto ole vielä koskaan jättänyt käynnistymättä.

Hassua, että tänä aikana muualla on ollut vielä surkeampi keli. Appiukko tosin ehkti silti Kuopiossa hiihtämään ennen minua, aika lurjus! Mutta sitten oli lumi sulanut. Aika kummallista ajatella joulua Savossa, jos siellä ei olekaan lunta.
Saapa nähdä, milloin tänne Lappiin alkaa muuttaa lumipakolaisia talven tarpeessa. Minä ainakin olin semmoinen.

Tekisi mieleni kertoa jo kaikki hyvät jutut Pitkästä illasta, mutta odottakaaps kylätoimikunnan virallista tiedotetta..

Rafiikkia

On aika hassua, että kaikista maailman pienistä paikkakunnista asun sillä, jolla tapahtuu kauheasti kaikenlaista. Täällä on vireää kulttuuritoimintaa, on laskettelukeskus, latuja, oma jääkiekkojoukkue ja kansanooppera (vai onko sitten musiikkinäytelmä, mene tiedä, mutta kansanooppera kuulostaa paremmalta). On matkailu ja sitten vielä nuo mahtavat mahdollisuushorisontissa siintävät kaivokset. Tätä olen monta kertaa vuoden aikana ihmetellyt. Tämä paikka ui vastavirtaan Apatian joessa.

Nyt täällä on jotain, mistä vasta voikin olla innoissaan. Nimittäin tämä Napapiirin sankarit. Mahtavaa! Eilen kylänraittia valaisi järjettömän iso lamppu (se oli nosturin nokassa). Tänään täällä pörrää kopteri. Ja elokuvatyypit ovat mukana Ylläksen avajaisissa ensi viikon viikonloppuna. Harmi, ettei niitä varmaan saa matkaan laskemaan SM-alamäkikelkkailuja (katkenneita käsiä ei suvaita varmaan).
Nähtyäni vilaukselta joitakin juttuja, joita ilmeisesti elokuvassa vilahtaa, mietin, mitähän ihmettä tästä tulee - lappikliseitä? Mutta ehkä ei kuitenkaan. Tänään haastattelin hetken ohjaajaa, eikä ainakaan tullut sellaista oloa, että tässä revittäisiin vitsiä vaikka puun kuoresta, jos ei muusta irtoa.

Jotenkin se on hupaisaa, miten elokuvan tekoon liittyy mahdottoman paljon glamuuria. Se on jotain aika salaperäistä ja jännää. Ja vaikka toimittajien pitäisi ehkä olla ammattikyynikoita, niin kyllä täälläkin ollaan aika innostuneita. Haikeaa, että tätä lystiä kestää vain kuukauden. Onneksi sen jälkeen voi jännittää ensi-iltaa.

Verkoilla

Olen tällä viikolla tehnyt verkko-ostoksia. Ostin miehelle vähän (reilun kaupan luomupuuvillaisia) alusvaatteita ja koiralle pannan. Molemmat kyllä menivät kertaalleen vaihtoon, mutta tällä kertaa olin asiaan varautunut, eikä se tuntunut pahalta. Päinvastoin sain molemmista nettikaupoista hyvää palvelua.

Täällä on hirmuisen helppo eksyä ostamaan asioita netistä. Kone on auki silloin kun haluaa, ja verkkokauppoja löytyy Suomesta pilvin pimein.Onneksi olen suurinpiirtein saanut pidettyä tekemäni periaatelupauksen: jos jotakin löytyy täältä suunnilleen kohtuulliseen hintaan, ostan sen enkä halvempaa muualta. Paikallista pitää tukea, jos on siihen mahdollisuus. Siksipä olen jo päässäni alkanut miettiä, mitä joululahjoja täältä löydän (kirjoja, viiniä, pakolliset suklaat, jonkin verran paikallisia käsitöitä, jonkin verran lappilaisia herkkuja, ehkä kynttilöitä, mahdollisesti leluja).

Jos tuotteella on menekkiä, sen hintaa saadaan kenties vähitellen alas, tai ainakin se pysyy valikoimissa. Yksi ystävä herätti minut sen tajuamaan, kun oli puhetta luomutomaateista (tomaattien ostaminen talvella = ei ekoteko). Hän nimittäin ostaa niitä, jotta eivät katoaisi valikoimista. Se on aika tärkeä pointti. Minä ravaan aina välillä useammassa kaupassa, jotta saisin haluamani tuotteet. Toisesta saa hyvät pisteet, mutta siellä on huonot valikoimat, toisessa on kohtuullisen hyvät valikoimat, mutta huonot pisteet. Kolmannessa on sen merkkistä jäätelöä, jota ei taida muissa ollakaan. Sieltä yritän seuraavaksi metsästää suomalaista juoksevaa hunajaa, jota en ole muista kaupoista löytänyt (tavallista on). Hullun hommaa, mutta kun on itsepäinen, niin semmoista se on.

Aina välillä käyn ihailemassa naapurikaupan ikkunaa. Siellä on minusta ihania kenkiä. Kun keksin, mitä niistä oikeasti käyttäisin, ryntään joku päivä ostoksille. Vielä kun Ulla ottaisi myyntiin reilun kaupan luomupuuvillasta valmistettuja vaatteita, olisin lopullisesti tyytyväinen elämääni täällä.

Yksi hauska puoli verkko-ostoksissa on. Tällä viikolla sain ensin tiistaina paketin (koiran panta). Se oli väärää kokoa, joten laitoin vaihtoon keskiviikkona. Keskiviikkona tulivat alusvaatteet. Ne olivat vahingossa naisten alusvaatteita, joten taas menevät vaihtoon. Huomenna tulevat luultavasti ainakin oikeat alushousut (laittavat minulle ensin oikeat tilalle ja matkassa palautuskuoren - luottoihmisiä!) ja viimeistään maanantaina uusi panta. Olen siis saanut koko viikoksi jännitystä kahdesta pienestä ostoksesta. Loistohomma!