Pikkupaikkaistumisen merkkejä

Aviomies osti perjantaina kaupasta sikspäkin kaljaa. Tuumasi kotiin tullessaan, että jos joskus pidetään juhlat, ei taideta kehdata ostaa Kolarista juomia, katsovat pian kaupassa. Niin se vain tarttuu, pieni paikkakunta. Mieheni on kasvanut elämänsä ensi ajat Helsingissä, Kuopiossa ja viimoiset pyräykset Tampereella. Siihen nähden aika hyvä suoritus, että kaupunkilaispojasta alkaa kuoriutua pientä paikkakuntaa pintaan näin pian.

Minulle paineistuminen on helpompaa, kun olen pienellä paikkakunnalla kasvanut. Jotenkin sitä on ihmetellytkin, että kuinka päätyi pikkukuntaan, kun aina vannoi, ettei ainakaan sellaiseen palaa. Jälkeenpäin ajatellen muistan tosin hetken, jona päätin, etten halua asua Tampereella. Se oli viime vuoden helmikuussa, kun ajeltiin miehen veljen valatilaisuuteen Pohjois-Karjalaan. Oli kunnon pakkanen, mäkiä ja mahdottomasti lunta. Silloin se iski, talven kaipuu.

Tällaisessa pienessä paikassa on se hyvä puoli, että ihmiset tuntevat, pitävät huolta ja tietävät, jos jokin on vinossa. Sitten on se huono puoli, että ihmiset Tuntevat, Pitävät huolta ja Tietävät, jos jokin on vinossa. Tosin meillä on vasta niitä hyviä kokemuksia. Jotenkin erityisen mukavaa on aina käydä lähikaupassa, kun siellä myyjät jutustelevat. Pikkusiskonkin jo tunnistavat, mistä sisko oli aika tohkeissaan (samoin mies, kun kysyvät kotiutumisesta paikkakunnalle).

Toivottavasti tuntuu aina yhtä mukavalta. Minua varoiteltiin aluksi kovasti, että täällä juoruillaan, eikä kannata kauheasti puhella asioistaan. Toistaiseksi ei onneksi ole sattunut omiin korviin itsestä juoruja. Ehkä siksi, että tutut taitavat olla melkein kaikki junantuomia. Kenties sitä vähän arkaileekin paikallisia, että mitä jos pitävät ihan ryökäleenä, eikä sitten uskalla ärräpäitä päästellä täyslaidalta.

Hullua kyllä. Ei kukaan ole olettanut, että täällä olisi minkäänmoinen tai muotoinen. Sosiaaliset paineet sitä keksii itse, tai ainakin niistä itse ottaa pulttia jos on ottaakseen. Niin kuin yksi tuttu sanoi,kun pohdiskelin puolijulkista työpaikkaani: se on kyllä ihan ok vetää lähibaarissa kännit.

Ja niin kai ne muutkin tekevät, jos siltä tuntuu.


ps.talvelle hiihtokilometrejä 30. Kutkuttaa hakea lisää, kun kelit ovat loistavat.

Naps sanoo talven selkä

Viikonloppuna aloin olla jo vähän huolissani. Täällä oli niin lämmin sää, etten tarvinnut villasukkia saati säärystimiä. Toppavermeissä tuli iltalenkillä hiki. Mutisin jo itsekseni, että täällähän on lämmintä kuin maaliskuussa. Kesti vähän aikaa hoksata, että siellähän mennään, ja kovaa kohti huhtikuuta. Mutta tämmöisiin keleihin totuin kotona Muurasjärvellä. Sinne on sentään 500 kilometriä.

Olin kai kuvitellut, että talvi jatkuisi täällä pidempään. Tiet olivat jo aika sulat viikonloppuna ja alkoi tuntua kevätkihinää. Sitten satoi päälle lunta. Sisko testasi hinauspalvelun sujuvuutta Äkäslompolon tieltä tullessa (ettei tarvitse pohdiskella, kuka siinä penkassa on käynyt). Luikasta on. Ehkä se talvi vielä iskee takaisin. Mielenkiintoista nähdä, mitä kevät täällä on. Minulle on jäänyt puheista sellainen mielikuva, että kevät on vielä parempi kuin syksy tai talvi. Sitä en oikein osaa kuvitella.

Viime viikolla aloitin hiihtokauden (vihdoin). Armoton 30 kilometrin viikkosuunnitelma kyllä suli, ensimmäiselle viikolle sain kasaan vain vaivaisen kympin. Ehkäpä tänään onnistaa, ja latu olisi hyvässä kelissä luistelusuksille. Pari turistia uhkasi, etteivät tule tänne, jos lumi sulaa ja jääradalle pääsee vain tiellä. Saapas nähdä. Tunturissa kai pitäisi päästä laduille ja mäkeen vielä vappunakin.

Tunturi-Lappi sen kun porskuttaa

On aina yhtä hauskaa, kun omat järjettömät päätökset saavat jälkikäteen järjellistä tukea. Nimittäin muutto tänne Kolariin ei ollut kovin järjellä tehty juttu, enemmänkin siinä mieli vei ja sydän kantoi (yhden kyläilyreissun kokemuksia). Tännepä silti tultiin. Nyt kun katselee taantumaa, ei ollenkaan kaduta. Tampereen seutukunnalle ennustetaan elinkeinoelämään synkkää ensi syksyä. Mutta mitä tekee Tunturi-Lapin seutukunta? On Suomen ainoita, joilla näkymät ovat hyvät. Täytyy toivoa, etteivät etelän ihmiset lakkaa käymästä hiihto-, kala- ja patikkamatkoilla täällä pohjoisessa.Suomalainen ruokkii suomalaista käyttämällä suomalaista.

Taantuma kolisee varmasti jossain kohti rattaissa täälläkin, mutta toistaiseksi tuntuu, etteivät lamaannuttavat uutiset iske paikkakuntaa kovin pahasti. Rakennusala on tosin vielä arvoitus, niin sanoi ainakin päivän lehti. Kaivosyhtiö marssitti mieluummin ulos Ameriikan väkensä kuin pysäytti vaunujen etenemisen Pajalassa. Toivoa, toivoa on siis ilmassa auringon lisäksi.

ps. Asun muuten kunnassa, jossa on lumivyöryjä. Tunturien keskinäiset suhteet taisin juttuun sekoittaa, mutta kiehtovaa, kiehtovaa oli ajatella, että jossakin lumi jylisee alas kovaa vauhtia.

Tuunari työssään

Viikko on tainnut olla hoppu, kun maanantain blogi jäi päivittämättä. Lappilaisten loma näkyy meilläkin, kummallisen hiljainen on työhuone ollut ilman toista toimittajaa.
Viime viikolla sain kuitenkin loistavaa lukijapalautetta. Nimittäin toimituksen postiin tipahti pietarsaarelaisen kalastusvälinefirman esite. Selvästi joku oli lukenut blogia tarkkaan! Esite on nyt kotona tavattavana. Jonkinlaista kevätvipinää on nyt punteissa, koska sain alkuviikosta hirmuisen tuunausinnon päälle. Anoppi ja appi toivat matkassaan laskettelumonot ja -sukset, sekä sukset. Kävin Pudaksen kaupassa ja jatkoin kotiin mukavan palvelun tuoman hyvän mielen ja kahden akryylilakkapullon kanssa. Railalta ostin vielä vetoketjun tulevaan villatakkiin (entiseen pitsiliinaan, villakangastakin taskuihin, villapaitaan ja tekstiiliväriin), ja hetki turistiin niitä näitä.

Nyt kotona pällistelee kaksi uudenkukkeroa menomonoa. Etukäteen sain varoituksia, ettei pinta välttämättä pysy kauan (alusmaalina on auton puskurispray muovipinnoille, päällä metallivärinen spreijaus), mutta onpa ainakin näin alkuun oman näköiset monot.

Hiihtomonoja pitää vielä vähän metsästää, mutta rinteeseen lähden toista kertaa huomenna, vapaapäivällä. Siitäkin jutusta kyseltiin kylällä, miltä on meno alkanut maistua :). Hyvin on, koska lauantainakin kutittaa mäki alla.