perjantai 29. toukokuuta 2009

Incognito

Minulle on alkanut valjeta, kuinka hyvin ihmiset täällä tuntevat toisensa. Olen kuvitellut varsin naiivilla tavalla, ettei kukaan huomaa tai tunne minua, kun liikun kylällä. Päinvastoin olen ajatellut, että olisi suuruudenhullua kuvitella, että yhden toimittajan naamaa ajattelisi kukaan kahdesti (vaikkakin se on kerran kuussa lehden kolumnipalstalla).

En vielä oikein tiedä, mitä lopulta tuumin, kun nyt tiedän ihmisten huomaavan minut (meidät, tai ainakin koiran). Toisaalta on jotenkin hienoa, kun vastaan tulee ihmisiä ja tiedän heidän nimensä ja voin moikata. Miehelläkin on jo omia tuttuja, joita minä en tunne ollenkaan. On aika hauskaa myös nähdä, miten samannäköisiä lapset ovat vanhempiensa kanssa. Toisaalta hirvittää, mitähän sitä on tullut touhuttuakaan. Olen päättänyt, että elän ihan tavallisesti, enkä anna pienen paikan muuttaa minua (siis sitä, mitä olen oikeasti), vaikka se muista näyttäisi hassulta. Mutta nyt tiedän, että kyllä varmasti jotakin puhutaan, eikä välttämättä aina hyvää.

Nyt olen kyläyhdistyksessä mukana ja jotenkin jännitän, hyväksytäänkö näin tuoretta matkaan. Tai tietysti tekijäksi, koska kyläyhdistykset taitavat aina itkeä ilosta, jos joku innostuu talkoilemaan. Mutta minulla on kovasti myös ideoita, ja niiden kertomisessa yritän edetä varovaisesti, etten olisi semmoinen katujyrä, kuin tavallisesti olen jotain päähän saadessani. Muuten voi tulla huutia.

Kyläyhdistyksen teema on muuten tälle kesää siisteys. Siihen koitetaan saada joku roti (mainos: siivoustalkoot 5.6. klo 18 uimarannalla). Mutta sitä myöten pitäisi kyllä vähän muuttaa ajattelutapaakin: onhan täällä kauniita paikkoja kylän pinnassakin. Esimerkiksi Saaren luontopolku, uimaranta, tai ihan muutamat sivukujat kylillä (sinne ne kauniit talot on piilotettu).
Meidän pitää vain nähdä ne. Siihenkin minulla on idea, mutta sitä en kerro ennen, kuin saan ehdotettua asiaa eteenpäinkin..

ps. Huomenna mennään etsimään korvasieniä. Näin yhden Muoniossa, joten on niitä oltava lisää jossakin!

torstai 14. toukokuuta 2009

78 km pohjoiseen

Yhdestä asiasta olen ikuisesti tästä päivästä eteenpäin muoniolaisille kateellinen. Niillä on kiipeilyseinä alakoulun salissa. Kiipeilyseinä! Ei meillä vain ollut..
Se seinä sai minut jopa pohtimaan, onko kyläkoulujen lakkautuksessa sittenkin ituja, jos se auttaa saamaan tuollaisia luksusvarusteita kaikkien lasten ulottuville.

Muonio on minulle muuten mysteeri. Aina kun siellä käy, ihmiset vaikuttavat mukavilta. Mutta aika usein kuulen myös sen, ettei Muoniossa hyväksytä muita kuin Muonioon syntyneitä. Ja silloinkin kai pitäisi olla toisen polven muoniolainen. Ilmapiiri Muoniossa ja Kolarissa on ihan erilainen. Ei parempi tai huonompi, mutta jotenkin koko paikkakunta on oma paikkansa jossakin aikaulottuvuuden sokkelossa. Jonkinlaista pinnan ja sen alla olevan täsmäämättömyyttä, jota Kolarista on vaikeampi löytää. En väitä, etteikö se voisi olla vain sitä, etten asu siellä.

Olen kuullut aika monta kertaa senkin, että on lottovoito syntyä Muonioon, ja siellä on lasten hyvä asua. En yhtään epäile, koska jotenkin perheet tuntuvat olevan niin jalat maassa ja aktiivisia paikkakunnalla. Tuntuisi kyllä hassulta, ettei sama paikka ole hyvä aikuisille kuin lapsille.

torstai 7. toukokuuta 2009

Outoja havaintoja (matkan varrelta)

Uudessa paikassa on usein kummallinen tunne, että pikkuasiat, joita ei oikein osaa määrittää, ovat eri tavalla. Ensimmäiseen niistä taisin törmätä ehkä viikko muuttoni jälkeen. Olin jo pari päivää miettinyt sitä, ettei täällä tule mainospostia. Viiden päivän kuluttua aloin pohtia, eikö edes minulle tule postia, vaikka olin tehnyt osoitteenmuutoksen ajoissa. Vasta muutama tunti siitä hoksasin, että minulla saattaa olla postilaatikko, eikä posti tulekaan oviluukusta sisään.

Toinen juttu, jota olen summaillut, on naisten hiusmalli. En tiedä olenko oikeassa, mutta minusta täällä on aika suosittua pitää lyhyttä tummaa tukkaa, jossa on jokin räväkkä raita. Se on tyylikäs malli, tietty myös siksi, että minullakin oli samanlainen.

Koirien kanssa on aivan erilaista kuin kaupungissa. Jos keskustassa olisi ollut yhtä paljon haukkuvia ulkokoiria, olisi naapuripartio jo saanut hepulin. Omat korvat eivät enää edes kuule sitä, toivottavasti eivät muidenkaan.

Ehkä se on vain mutua, mutta täällä on ollut enemmän ihmisiä omien silmien tasalla kuin etelässä. Siis lyhyitä. Kun ihmiset vastaavat puhelimeen, he vastaavat etunimellään, vaikkeivat tuntisi soittajaa. Se on hassua. Tuleepa sellainen rento keskustelusävy heti keskustelun alkuun.

Ehkä yksi kummimpia juttuja on pyörätie, joka kulkee vähän matkan päässä kirjastosta, rivitalojen takana. Se alkaa tien reunasta ja päättyy - oikeastaan ei mihinkään. Tie on muutaman kymmenen metriä pitkä, ja se on vielä valaistu. Uutena kolarilaisena päädyin pusikkoon, kun kuvittelin, että sen on pakko johtaa jonnekin.

Parhaat jutut kuulee ehkä aina lasten suusta. Puoliksi tuttu pikku tyttö kysyi alkukeväästä koulukeikalla: Oleksie Luoteis-Lapissa töissä? (Joo, olen). Sie näytätkin siltä.
En sitten tiedä, miltä me täällä näytetään..

maanantai 4. toukokuuta 2009

Rappuhumppaa

Son tullut tälle tytölle nousu johtoportaaseen. Taitaa tosin jäädä tässä tapauksessa nousu olla enemmänkin nousua talkootyöprosenteissa viidestä sataan.
Mutta mikäpäs siinä, nyt ollaan kyläyhdistyksen matkassa. Neljän hengen kokouksessa sai kyläyhdistys uuden puheenjohtajan ja vähän johtokunnan tynkää (tämä on se valtava nousu, tämä johtokuntaan valinta). Vara taisi jäädä pikkuisen kapoiseksi, mutta ovatpa ainakin sitkasta sakkia sitten mukana olijat.

Seuraakin heti mainostauko: tämän viikon perjantaina siivotaan Kolarin kylänraittia talkooporukoilla, torilta lähtö klo 18. Kun nyt luit tähän asti, niin tulepa matkaan, mummonkaimat ja lähisuku on jo värvätty. Reiska hommaa meille kahvit, mutta haravat ja haalarit ottakaa matkaan omasta kotoa. Jos jollakin on ylimääräinen harava, niin sitä mukavampi, koska kerrostaloasukkaana minulla ei (vielä) ole.

Kyläyhdistyksessä opin muuten taas uutta asiaa. Jos joka kokous on yhtä informatiivinen, taidan poka pian olla aika selvillä Kolarista. Kaikkea tarpeellista tietämystä sain rapitellen monenmoisesta. Mutta se olli aika yllätys, kun yhdistyksen kokouksessa pohtivat, ettei raitti tänä vuonna ole kovin huonossa kunnossa. Ehkä olen kaupungissa tottunut liian hyvään. Roskia on minusta aika lailla, mutta pahinta ovat kyllä rikotut pullot. Niitä on paljon. Se on yllättävää ja todella kurjaa. Pitäisi olla vaikka nuorisovaltuuston pullonpalautusboksi siinä keskustassa, saisivat sinne tuikata pullot (ehjinä) ja raha menisi oikeaan käyttöön. Osaisikos joku keksiä tähän järkevän systeemin? Sen voisi laittaa vaikka entisen Spar-kaupan pihaan, siihen kahden pakollisen poppiladan väliin.

Vappuna ei tullut lähdettyä mihinkään, mutta onneksi paikallisten subbarit pitivät huolen,että bileet tulivat sisälle joka tapauksessa. Ylivoimaisen rauhallisessa keskustassa tämä oli vuoden äänekkäin viikonloppu. Vaikka kai se on ymmärrettävää: eihän keskustassa ilmeisesti ollut mitään tapahtumaa kellekään, ei ainakaan alkoholitonta. Se sai miettimään, miten kivaa nuorilla onkaan täällä talvi-iltoina, kun voivat joko a. istua bussipysäkillä kylmässä tai b. istua bussipysäkillä kylmässä. Kuka nyt sisätiloja kaipaisikaan.