-30 prosentin piirakka

Kokkaus on niitä asioita, joissa minulla on paljon ideoita, mutta vähän kärsivällisyyttä ja taitoa. Aina välillä saan loistavan valaistuneen näyn, johon liittyy jokin ruokalaji. Se johtuu siitä, että siskoni on ravintolakokki, ja tästä syystä olen oivaltanut, että maailmassa on muitakin ruoka-aineita kuin ketsuppi. Esimerkiksi pesto, joka ajaa saman asian. Nam.

Takaisin asiaan: Valitettavasti oman näkyni ja todellisuuden välissä on ammottava aukko, jota sitten syödään hammas irvessä (kerron joku kerta, miten kävi, kun aloin tehdä kikherneistä pihvejä..). Onneksi meillä ei yleensä syödä minun sapuskaani, vaan mies kokkaa.

Tällaista värkkäsin vajaa viikko sitten, kun kaupassa oli houkuttelevia päiväysalennuksia. Minusta päiväysalennus on loistava tapa kokeilla jotakin, mitä ei ole ennen kokeillut (tämä piirakka on muistelma ja muunnelma Emmin viime keväänä tekemästä piirakasta, jonka söin).
Kuvaa ei valitettavasti ole, sillä kuvauskohde joutui syödyksi.

- 30 prosentin piirakka

1 valmis piirakkapohja, semmoinen suolainen
2 isoa sipulia
2 punasipulia
1 purkki creme fraichea
1 putkula vuohenjuustoa
1 dl (no ehkä laitoin 2 dl, mutta se oli aika tuhtia, voi jättää poiskin) edam-raastetta.
vähän aurinkokuivattuja tomaatteja, loraus niiden öljyä

Sulata taikinaa mikrossa tai odottele telkkaria katsoen, että se sulaa itsekseen. Taputtele vuokaan.
Sutki sipulit renkaiksi ja levitä vuokaan.
Jos et ostanut valmista raastetta, niin raasta juusto. Kippaa sekaan creme fraiche ja vähän öljyä.

seuraavaan kohtaan on kaksi vaihtoehtoa:
viipaloi ensin vuohenjuustot ja kippaa sipulien päälle, ja kippaa päälle raastehärpäkkä.
TAI kippaa raastehärpäkkä ja siihen päälle vuohenjuustot (niistä tulee rapsakoita, mutta saattavat kuivua).

Paista 200 asteessa 30 minuuttia, ehkä voit harkita hivenen alempaa lämpötilaa, jos haluat vuohenjuuston pehmeämpänä.

ps. Tämä oli hyvää. Kantsii syödä tätä päivää ennen tsumpaa, niin on mitä polttaa.

Oikein nurin

Nyt aloitan siitä, mistä pitkin, vaikkakin myöhässä. Ajattelin kirjoittaa käsitöistä, koska siitä lähtien, kun löysin mummolasta ensimmäisen lankakerän, josta virkattiin mummun villakoiralle panta, olen värkännyt kaikenlaista monenlaisella menestyksellä. Jossakin kohti haaveilin opiskelevani vaatesuunnittelijaksiksin, mutta niin vain elämä vaihtoi suuntaa.

Ensimmäinen käsityömuistoni liittyy kuitenkin vanhaan oranssiin toyotaan ja iskääni. Minusta tuntuu, että jaan isäni kanssa jonkinlaisen filosofisen perusolettamuksen elämästä. Isäni nimittäin teki meille barbinmekkoja, kun kaipasimme nukeille vaatetta. En oikein tiedä, oliko isä sitä ennen koskaan koskenut ompelukoneeseen, mutta niillä mekoilla oli käyttöä. Ihminen pystyy, kun ei anna asenteiden estää.

Jostain syystä (liekö luonnekysymys) minusta ei ole tullut koskaan hirvittävän hyvää (semmoista viimoisen päälle pedanttia vääntäjää, jonka silmukat ovat aina oikein) kädentaitajaa, mutta hirvittävän innokas ja kiinnostunut olen ollut aina.

Perusperiaatteenani käsitöissä on se, ettei tekeminen saa olla tylsää. Siksipä yleensä värkkään ohjetta iiiiihan vain pikkuisen haluamallani tavalla. Iän kanssa onnistumisprosentti on korottunut, mutta silti tekeleissäni on aina jotakin pientä viilattavaa. Kuten vaikkapa tässä villatakissa, joka alun perin oli ohjeessa tunika. Tunikan muuttaminen villatakiksi ei ollut vaikeaa, mutta kuvittelin vakaasti olevani yhtä kokoa pienempi, kuin sitten loppujen lopuksi olinkaan. – Perinaisellista, eikö totta?

...ihan hieno tästä kulmasta

Lähettäjä Blogger-kuvat

.. mutta tähän tarvitsisi kyllä vauvamahan alle. Onneksi minulla on vyö, jolla sidon nutun normaalisti kiinni.

Lähettäjä Blogger-kuvat

Dadaa, surrealistista ruokaa

No niin. Tämä ei oikeastaan ollut se, mistä minun piti aloittaa, mutta kun omaksi huvikseni sain aikaan tällaista, niin aloitetaan sitten siitä. Blogini näkökulma nimittäin hiukan muuttuu. Tästä tulee jonkinmoinen käsityöaiheita kiertelevä blogi. Mutta ei sellaista supertekijän käsityöblogia, eikä pelkästään neulomista, ompelemista tai muuta hommaa käsittelevää blogia. En nimittäin ole mikään supertekijä. Onnistun kämmäämään aika usein jotakin, ihan pientä, mutta juuri sen verran, että joudun harkitsemaan kahdesti, voiko tekelettäni käyttää. Ehkä tästä siis tulee kämmäysblogi, jossa käsitellään elämän pieniä onnistumisia. Minulla on aika monta projektia vakan alla. Ne olisi ehkä paras laittaa sillä kuuluisalla kynttilällä liekkeihin, mutta ainakin ennen sitä saatte niistä makeat naurut. Epäonnistumisilleen on nimittäin ihan mukava joskus nauraa.

Erityisen hyvä olen tekemään herkullisista aineista ruokia, jotka näyttävät tosi pahalta. Siitä on kuvaesimerkki alla.

Lähettäjä Blogger-kuvat

Tämän terveellisen ja hyvänmakuisin yökötyksen resepti on seuraava:

1 appelsiini
1 banaani
1 rkl omenasosetta (maun mukaan)
1 dl maitoa (ehkä korvaamalla tämän appelsiinimehulla tekele ei näyttäisi niin pahalta)
basilikan lehtiä (näitä voi laittaa reilusti, maistuvat hyvältä)
1 rkl auringonkukan siemeniä
1 tl leseitä tms. härpäköitä (tähän meni sekoitus ruis- ja vehnäleseitä sekä seesamin- ja pellavansiemeniä).

Vedä soseeksi sauvasekoittimella, pistä silmät kiinni ja nautiskele mausta.

Tämä on muuten ainoa aamupala, josta olen saanut lähes ähkyn!

Uutta vuotta ilmassa

Hupsista, kuinka onkaan aika taas kulahtanut vapaa-ajan vietossa. Loman vietin tuolla Suomen alapäässä, tai ainakin siinä vesirajan tienoilla, Kuopion, Laukaan ja Pihtiputaan järvien laidoilla. Uusi vuosi hurahti Kilpisjärvellä ystävien kanssa. Reissu oli minulle ensimmäinen, mutta ei todellakaan viimeinen. Mahti paikka kerrakseen..

Meillä on suunnitteilla pientä blogien uusjakoa, mutta siitä saatte tietää enemmän vähän myöhemmin. Sen verran lupaan, että kuvia on luvassa lisää, jos vain ehdin opetella paremmin niiden säilömistä picasaan.

Nyt voi vain ihmetellä pakkasta. Sitä oli viime yönä ollut -38 astetta. Wow. Tänään testasin joululomalta mukana palannutta potkuria työmatkalla, taisin potkia itselleni vähän oireita. Mutta kaikkeen tottuu. Ainoa todellinen ongelma näissä kovemmissa pakkasissa on ollut se, että kun tulee taas -18 asteen pakkanen, se tuntuu niin leudolta, ettei osaa pukeutua oikein.