torstai 18. helmikuuta 2010

Olympiahenkeä

Bongasinpa tässä hienoja neuleblogeja etsiessäni varsin hauskaan blogitukseen. Käsityöihmisilläkin voi olla siis olympiahenkeä :D
ainakin minä selvisin hengissä Suomi-Valkovenäjä -ottelusta kutomalla vimmatusti. Josko kohta pääsisin jo huovutusvaiheeseen.. Toivottavasti lankojen sekaan ei ole eksynyt lankaa, joka ei kutistuisi, sillä silloin olen lirissä.

keskiviikko 17. helmikuuta 2010

Antaa paukkua

Pakkanen on pukeutumiskysymys. Olen kuullut sen pariinkin kertaan täkäläisiltä, ja varsinkin tänään se piti paikkansa. Kuulemma aamulla mittarissa oli 32-37 astetta paikasta riippuen.
Onneksi pakkanen oikeuttaa aloittamaan ja käyttämään ihania neuleita. :)
Järjestin nimittäin jokin aika sitten olkkariin lankakokoelmani lasioviseen kaappiin (yritän saada jossain kohti kuvia). Ihastelen joka ilta värikirjoa ja haudon sitä tietoa, että voin milloin tahansa keksiä mitä tahansa langoista. Ajatukset suorastaan pörräävät, kun inspiraatiota on roppakaupalla edessä.

Lähettäjä Blogger-kuvat


Joku aika sitten aloittamani puuvillalankainen kesäneuletakki on vielä kesken, mutta kesäänhän on vielä aikaa.. Ja kun olen kovasti tykännyt joulun jälkeen kutomastani neuletakista, jota pidän töissä, päätin tehdä itselleni myös kotikäyttöön neuleen. Hyllyssä oli valkoista, vihreää, sinapinkeltaista ja punaista villalankaa. Nyt minulla on sitten käsissä numeron kahdeksan puikot, joilla kudon hurjaa vauhtia, että saisin pian jotain valmiiksi. Aion tehdä sellaisen lyhyen liivin/jakun (en ole vielä päättänyt), jonka napitus on epäsymmetrisesti toisella puolella. Kuulostaa hienolta, saa nähdä onko sitä. Paras jippo on kuiteskin siinä, että lanka on Huopasta, jonka saa pesukoneessa myllyttämällä kutistumaan ja siten vieläkin lämpimämmäksi. Mutta se vaatii myös vähän matematiikkaa.Olenkin tentannut miestä joka ilta kysymällä seuraavanlaisia kysymyksiä:
Jos neule kutistuu 40 prosenttia ja sen on tarkoitus olla 40 senttiä leveä, kuinka leveä sen täytyy olla ennen kutistumista?

Lähettäjä Blogger-kuvat


Niin, neulominen on muuten aika usein matematiikkaa. Että jos kaipaatte motivaattoria, muuttakaa laskutoimitukset neulekaavoiksi, niin pääsette laskemaan sivujen pituuksia, kulmia ja muuntamaan eri silmukkamääriä senteiksi. :)

ps. Laitan neuleen ohjeen ja kuvan , jos se onnistuu. Yläkuvassa nykyistä lämpöä, äitin ja anopin joulupaketeista tupsahtanutta.

torstai 11. helmikuuta 2010

Aina voi delegoida

Vaikka tykkäilenkin käsitöistä kovasti, on yksi asia, jota en tee itse. Se ei vain onnistu, vaan lopputulos on aina suttaantunut ja pilalla. Nimittäin vetoketjun vaihto.

Olen viime aikoina pohdiskellut (taas vaihteeksi) paljonkin kaikenmoisia ekoasioita, ja tämän vuoksi vaatteiden korjaus on aika pop asia. Käyttöikä pitenee, ja vaatetta myös käyttää, kun sen on ostanut. Ostin (tämä osuus ei ole se eko ;) ) uutena vuotena alennusmyynneistä pitkään kaivatun siistin talvitoppiksen, ja eikö vain paukahtanut heti vetoketju. Sinnittelin viikon vähän rikkinäisellä ketjulla, kunnes jumi oli niin paha, ettei takkia enää saanut auki. Onneksi Kolarissa on paikka, josta löytyy apu tähänkin asiaan, nimittäin Nuorten työpaja. En tiedä ihan tarkkaan, mitä kaikkea siellä voisi teettää, mutta ainakin minun takkini sai uuden vetskarin ja uuden elämän viidellätoista eurolla (sisälsi vetskarin, langat+työn). Se ei ole paha hinta ollenkaan, sille, että säästyin harmilta. Kaikkea ei tarvitse tehdä itse, jos siihen ei kerta kaikkiaan ole hermoja. Minusta käsitöiden on tarkoitus olla kivoja, inspiroivia ja itsevarmuutta nostavia kokemuksia, ei manausta ja ähräystä (vaikka joskus ovat sitäkin).

Kävi muuten mielessä, että vaatteen halpa hinta näkyy vähintään noissa pikku nippeleissä, napeissa ja vetskareissa. Sillä aikaa kun säästän siihen oikeaan laatuun, tyytynen korjaamaan vanhaa (tässä tapauksessa valitettavan uutta.
Niin, ja selitettäköön, että takki tuli ostettua Jyväskylästä, minkä vuoksi en lähtenyt palautusreissulle.

Halvasta puheen ollen, nettitelkkarissa on tarjolla ruikuttavia brittejä ja vakavaa asiaa siitä, mistä se meidän halpuutemme oikein syntyy.

keskiviikko 3. helmikuuta 2010

Polttelee!

Toimittaja liekeissä! Päiväni pelastui peruuttamattomasti, sillä löysin jotain, mistä olen haaveillut vuosia. Jihaa!

Tuossa joulun alla lainasin kirjastosta vinon pinon erilaisia käsityöopuksia, jotta saisin ideoita joululahjoihin. Rakastan vanhoja virkkauskuvioita, mutta en niinkään välitä uudemmista, sillä minusta oikeat virkkauskuviot ovat sellaisia rehellisen romanttisia ja pitsisiä, eivät mitään ruutumalleja. Joulun alla siis haikeana silittelin kirjaston opuksia ja huokasin useammankin kerran, kun ajattelin, ettei noita vanhoja kirjoja luultavasti enää saa mistään.

Senpä vuoksi olin rehellisesti hypätä kattoon, kun kipaisin käymään Kolarin kirjakaupassa (ja vielä alennushyllyllä).

Lähettäjä Blogger-kuvat


Näistä kirjoista maksoin vähemmän kuin neljästä askista tupakkaa (näin ajattelin konkretisoida hankinnan miehelleni, joka ei kenties jaa intoani virkkauskirjoihin). Olen Isoäidin pitsien ja Mary Ojen Kauneimpien pitsien onnellinen omistaja. Näitä kirjoja ei luultavasti löydä joka kaupasta. Toisesta otettu uusin (?) painos on vuodelta 1996, toisesta vuodelta 2000. Itse kirjat ovat kuitenkin paljon vanhempia, ja osa malleista on 1800-luvun puolelta. Jee! Taisin liekehtiä asiaa innolla, joka vähintäänkin vaivaannutti kollegani. x) Toivottavasti joku virkattujen pitsien ystävä sattuu lukemaan tämän vuodatuksen ja jakaa intoni.

Se vain on niin, että näistä vanhoista opuksista soveltamalla löytyy usein tosi kauniita ja ihmeellisen ajattomia malleja. Taidankin kaivaa esiin kerran lahjaksi saamani 50-lukulaisen neulekirjan.

ps. Sinne hyllyyn jäi vielä käsityökirjoja, joita ainakin minä himoitsisin.

maanantai 1. helmikuuta 2010

8 kg onnea

Pahoittelen, että päivitys on taas lipsahtanut. Käsitöistä on jotenkin vaikea puhua ilman kuvia, ja vakaa aikeeni oli ottaa töissä kuvia (hilasin hirveän määrän neulomuksia viime perjantaina). Mutta kamerat ja minä emme eläneet samassa aika-avaruuden ulottuvuudessa, joten kuvien ottaminen jäi.

Mutta sain kivan paketin. Äiti laittoi kotoa vuosien mittaan kertyneitä lankoja, omiaan, jämiä, ja minun ostamiani. Niitä tuli 8 kiloa. Sain sellaisen hepulin, etten ensin meinannut saada ensimmäisenä yönä unta, kun pohdin, mitä kaikkea langoista saisi. Oli pakko aloittaa saman tien yksi kesäneule, ihan noin vain ilman kaavoja. Samassa hepulissa mukamas päätin, millainen neule siitä tulee, mutta nyt olen vaihtanut noin viisi kertaa mieltä ja mielikuvaa. Noin että saa nähdä..
Tämä on varsin tyypillistä minulle, jos en tee kaavoista. Enkä minä nykyisin niin kauhean usein tee, koska liian usein kaavat näyttävät minusta aika tylsiltä. Lukuun ottamatta muutamia poikkeuksia, joita aion tulevissa kirjuutuksissa vinkata :)

Minulla on kaapissa hurja määrä keskeneräisiä tekemyksiä ja asioita, joista on joskus määrä tulla jotain. Olen jo aika pitkään pimittänyt itseltäni yhtä villatakkia (tai tulevaa villatakkia), jota olen tuunannut. Toivottavasti saan siitä ensi viikoksi kuvia, sillä lupasin ottavani niitä, ennen kuin etenen seuraavaan vaiheeseen eli värjäykseen.

Mutta nyt otan kutimet käteen ja käperryn nojatuoliin epäergonomiseen (mutta lämpöiseen) asentoon.

tiistai 19. tammikuuta 2010

-30 prosentin piirakka

Kokkaus on niitä asioita, joissa minulla on paljon ideoita, mutta vähän kärsivällisyyttä ja taitoa. Aina välillä saan loistavan valaistuneen näyn, johon liittyy jokin ruokalaji. Se johtuu siitä, että siskoni on ravintolakokki, ja tästä syystä olen oivaltanut, että maailmassa on muitakin ruoka-aineita kuin ketsuppi. Esimerkiksi pesto, joka ajaa saman asian. Nam.

Takaisin asiaan: Valitettavasti oman näkyni ja todellisuuden välissä on ammottava aukko, jota sitten syödään hammas irvessä (kerron joku kerta, miten kävi, kun aloin tehdä kikherneistä pihvejä..). Onneksi meillä ei yleensä syödä minun sapuskaani, vaan mies kokkaa.

Tällaista värkkäsin vajaa viikko sitten, kun kaupassa oli houkuttelevia päiväysalennuksia. Minusta päiväysalennus on loistava tapa kokeilla jotakin, mitä ei ole ennen kokeillut (tämä piirakka on muistelma ja muunnelma Emmin viime keväänä tekemästä piirakasta, jonka söin).
Kuvaa ei valitettavasti ole, sillä kuvauskohde joutui syödyksi.

- 30 prosentin piirakka

1 valmis piirakkapohja, semmoinen suolainen
2 isoa sipulia
2 punasipulia
1 purkki creme fraichea
1 putkula vuohenjuustoa
1 dl (no ehkä laitoin 2 dl, mutta se oli aika tuhtia, voi jättää poiskin) edam-raastetta.
vähän aurinkokuivattuja tomaatteja, loraus niiden öljyä

Sulata taikinaa mikrossa tai odottele telkkaria katsoen, että se sulaa itsekseen. Taputtele vuokaan.
Sutki sipulit renkaiksi ja levitä vuokaan.
Jos et ostanut valmista raastetta, niin raasta juusto. Kippaa sekaan creme fraiche ja vähän öljyä.

seuraavaan kohtaan on kaksi vaihtoehtoa:
viipaloi ensin vuohenjuustot ja kippaa sipulien päälle, ja kippaa päälle raastehärpäkkä.
TAI kippaa raastehärpäkkä ja siihen päälle vuohenjuustot (niistä tulee rapsakoita, mutta saattavat kuivua).

Paista 200 asteessa 30 minuuttia, ehkä voit harkita hivenen alempaa lämpötilaa, jos haluat vuohenjuuston pehmeämpänä.

ps. Tämä oli hyvää. Kantsii syödä tätä päivää ennen tsumpaa, niin on mitä polttaa.

Oikein nurin

Nyt aloitan siitä, mistä pitkin, vaikkakin myöhässä. Ajattelin kirjoittaa käsitöistä, koska siitä lähtien, kun löysin mummolasta ensimmäisen lankakerän, josta virkattiin mummun villakoiralle panta, olen värkännyt kaikenlaista monenlaisella menestyksellä. Jossakin kohti haaveilin opiskelevani vaatesuunnittelijaksiksin, mutta niin vain elämä vaihtoi suuntaa.

Ensimmäinen käsityömuistoni liittyy kuitenkin vanhaan oranssiin toyotaan ja iskääni. Minusta tuntuu, että jaan isäni kanssa jonkinlaisen filosofisen perusolettamuksen elämästä. Isäni nimittäin teki meille barbinmekkoja, kun kaipasimme nukeille vaatetta. En oikein tiedä, oliko isä sitä ennen koskaan koskenut ompelukoneeseen, mutta niillä mekoilla oli käyttöä. Ihminen pystyy, kun ei anna asenteiden estää.

Jostain syystä (liekö luonnekysymys) minusta ei ole tullut koskaan hirvittävän hyvää (semmoista viimoisen päälle pedanttia vääntäjää, jonka silmukat ovat aina oikein) kädentaitajaa, mutta hirvittävän innokas ja kiinnostunut olen ollut aina.

Perusperiaatteenani käsitöissä on se, ettei tekeminen saa olla tylsää. Siksipä yleensä värkkään ohjetta iiiiihan vain pikkuisen haluamallani tavalla. Iän kanssa onnistumisprosentti on korottunut, mutta silti tekeleissäni on aina jotakin pientä viilattavaa. Kuten vaikkapa tässä villatakissa, joka alun perin oli ohjeessa tunika. Tunikan muuttaminen villatakiksi ei ollut vaikeaa, mutta kuvittelin vakaasti olevani yhtä kokoa pienempi, kuin sitten loppujen lopuksi olinkaan. – Perinaisellista, eikö totta?

...ihan hieno tästä kulmasta
Lähettäjä Blogger-kuvat


.. mutta tähän tarvitsisi kyllä vauvamahan alle. Onneksi minulla on vyö, jolla sidon nutun normaalisti kiinni.

Lähettäjä Blogger-kuvat

maanantai 11. tammikuuta 2010

Dadaa, surrealistista ruokaa

No niin. Tämä ei oikeastaan ollut se, mistä minun piti aloittaa, mutta kun omaksi huvikseni sain aikaan tällaista, niin aloitetaan sitten siitä. Blogini näkökulma nimittäin hiukan muuttuu. Tästä tulee jonkinmoinen käsityöaiheita kiertelevä blogi. Mutta ei sellaista supertekijän käsityöblogia, eikä pelkästään neulomista, ompelemista tai muuta hommaa käsittelevää blogia. En nimittäin ole mikään supertekijä. Onnistun kämmäämään aika usein jotakin, ihan pientä, mutta juuri sen verran, että joudun harkitsemaan kahdesti, voiko tekelettäni käyttää. Ehkä tästä siis tulee kämmäysblogi, jossa käsitellään elämän pieniä onnistumisia. Minulla on aika monta projektia vakan alla. Ne olisi ehkä paras laittaa sillä kuuluisalla kynttilällä liekkeihin, mutta ainakin ennen sitä saatte niistä makeat naurut. Epäonnistumisilleen on nimittäin ihan mukava joskus nauraa.

Erityisen hyvä olen tekemään herkullisista aineista ruokia, jotka näyttävät tosi pahalta. Siitä on kuvaesimerkki alla.


Lähettäjä Blogger-kuvat


Tämän terveellisen ja hyvänmakuisin yökötyksen resepti on seuraava:

1 appelsiini
1 banaani
1 rkl omenasosetta (maun mukaan)
1 dl maitoa (ehkä korvaamalla tämän appelsiinimehulla tekele ei näyttäisi niin pahalta)
basilikan lehtiä (näitä voi laittaa reilusti, maistuvat hyvältä)
1 rkl auringonkukan siemeniä
1 tl leseitä tms. härpäköitä (tähän meni sekoitus ruis- ja vehnäleseitä sekä seesamin- ja pellavansiemeniä).

Vedä soseeksi sauvasekoittimella, pistä silmät kiinni ja nautiskele mausta.

Tämä on muuten ainoa aamupala, josta olen saanut lähes ähkyn!

torstai 7. tammikuuta 2010

Uutta vuotta ilmassa

Hupsista, kuinka onkaan aika taas kulahtanut vapaa-ajan vietossa. Loman vietin tuolla Suomen alapäässä, tai ainakin siinä vesirajan tienoilla, Kuopion, Laukaan ja Pihtiputaan järvien laidoilla. Uusi vuosi hurahti Kilpisjärvellä ystävien kanssa. Reissu oli minulle ensimmäinen, mutta ei todellakaan viimeinen. Mahti paikka kerrakseen..

Meillä on suunnitteilla pientä blogien uusjakoa, mutta siitä saatte tietää enemmän vähän myöhemmin. Sen verran lupaan, että kuvia on luvassa lisää, jos vain ehdin opetella paremmin niiden säilömistä picasaan.

Nyt voi vain ihmetellä pakkasta. Sitä oli viime yönä ollut -38 astetta. Wow. Tänään testasin joululomalta mukana palannutta potkuria työmatkalla, taisin potkia itselleni vähän oireita. Mutta kaikkeen tottuu. Ainoa todellinen ongelma näissä kovemmissa pakkasissa on ollut se, että kun tulee taas -18 asteen pakkanen, se tuntuu niin leudolta, ettei osaa pukeutua oikein.