keskiviikko 7. tammikuuta 2009

Maailman navassa

Uusi vuosi ja uusi blogi. Kolme kuukautta Kolaria takana. Moni kyselee, mitenkä se on sujunut. Siitäpä voi lukea täältä. 

Kun viime syksynä katselin paikkakuntaa tulevan asukkaan silmin, löysin hirmuisen määrän mahdollisuuksia, palveluja ja jopa hampurilaisbaarin. Tähän mennessä Kolarissa on ollut kaikki mitä tarvitsen, paitsi nappiparistoja. Muuttopäätös syntyi syksyllä vajaassa viikossa, vaikka se tarkoitti muutaman kuukauden kaukosuhdetta omaan perheeseen. Joskus pitää vaihtaa näkökulmaa, kerrakseen. Nyt sitä elellään maailman navassa!

Ensimmäisen kerran taisin ajatella, josko Kolari on pikkaisen reitiltä syrjässä, kun yritin viime viikolla etsiä paluureittiä Kuopiosta Kolariin. Ainut yhteys, jota voisi kuvailla silmät kiinni jouheaksi, oli yöjuna Tampereelle ja siitä Kolariin. Viisitoista tuntia, kolme vaihtoa.
Otin junan Pohjanmaalle ja pöryttelin autolla viisisataa kilometriä pohjoiseen. Pakkanen kiristyi matkalla viidellätoista asteella. 

Ehkä silmälaseissa on vieläkin vaaleanpunainen linssi, mutta täällä olo tuntuu hyvältä. Siinä on sentään rosoa, kun voi jutella tuntemattomien kanssa keskellä katua pelkäämättä lompakkonsa puolesta. 

Mutta eläkääpä huoliko. Ei tämä silkaksi silittelyksi mene, vaan matkan varrella mieleen on tarttunut oikeaa asiaakin.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti