torstai 30. heinäkuuta 2009

Suo, kuokka ja thaimaalainen marjanpoimija

En ole vielä nähnyt yhtään ulkomaalaista marjanpoimijaa. Tuntuu vähän, että olen jäänyt jostain paitsi, kun kyseisistä henkilöistä täällä vaivataan niin paljon suuntaan jos toiseenkin. Vähän keskustelu hämmentää. Luulin, että täällä metsissä ja soilla on tarpeeksi marjoja kaikille. Vaikka nyt on kyllä huono hillavuosi. Hirvittää seurata mielipiteiden kärjistymistä ja toisaalta on surku poimijoita, joille ei tunnu riittävän ymmärrystä. Eivät ne varmaan ole ulkomailla yhtäkkiä keksineet, "Haa, myydäänpä oma työpanoksemme riistohinnalla Suomen Lappiin, tehdään ympärivuorokautisesti töitä ja maksetaan maltaita ylläpidostamme, niin sitten saavat suomalaiset vähän vivahteita maahanmuuttokriittiseen keskusteluunsa".
Kyllä siinä takana on ihan suomalainen, joka ajatuksen on keksinyt rahankilinä korvissaan. Jos tekee mieli tehdä rasistisia huomautuksia, niin tehkääpä niitä suomalaisesta yrityspolitiikasta. Kulttuurit kolisevat, jos ei kouluteta tarpeeksi tunnistamaan kunnollista hillaa. Tuntisinkohan tuota itsekään, vielä sen verran sekapäinen metsässä kulkija.

Minulla on kauhea hinku sieneen tai marjaan, mutta ainakaan lähipäivinä en taida ehtiä, vaikka kuinka kääntäisin allakkaa nurinpäin. Yritän selittää, että ensi viikollakin on mustikoita, sittenpä ovat kypsiä. Mutta ne tatit.. täällä on satanut pari päivää sitten, joten tattia pitäisi olla kuin sieniä sateella. Punikkitatteja on tässä keskustassakin, mutta ehkä niitä ei sentään voi syödä, vaikka muutama viikko sitten nappasinkin kaksi täydellistä herkkutattia tien vierestä polulta.
Mikään ei ole sen herkullisempaa kuin paistettu tatti leivän päällä. Ellei sitten pieni siituva paistettua vuohenjuustoa ja grillattua tomaattia siihen seuraksi. Ehkäpä hiukan balsamicosiirappia ja paahdettuja pinjansiemeniä perään..

Jo karkasi! Ruoka se on, mikä pitää naisen liikkeellä. Sieniin ja marjoihin iskee saalistusvimma. Pakastin on tyhjä, ja se pitäisi täyttää. Sitten voi koko vuoden hyvällä omallatunnolla vältellä sen tyhjäksi syömistä ja tyytyväisenä tietää varautuneensa ruoka-arsenaalillaan vaikka maailmanloppuun.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti