perjantai 24. heinäkuuta 2009

Nyt kyllä lapittaa

Alan pikkuisen ymmärtää, mitä reissutyöläisen vaimon elämä on. Meillä ei tosin matka ole kuin Kittilään ja takaisin, mutta pidennetty työpäivä tuntuu arjessa. Kun toinen lähtee puoli kuudelta ja palaa samoihin aikoihin illalla, ei tule niin kauheasti puhuttua syntyjä syviä iltaisin. Arki pyörii ihan kohtuullisesti, mutta silloin tällöin olo on yksinäinen, kun väsymys vie puolet perheestä arki-iltaisin. Toisaalta, voisi olla niinkin, ettei perhe olisi kasassa kuin silloin tällöin. Siinä täytyy jo uskoa aika paljon parisuhteeseen. Ei niinkään siksi, etteikö luottaisi, vaan siksi, että etäisyys pahimmassa tapauksessa haalistaa sitä yhteistä yhteyttä.

Oikeastaan piti kuitenkin kirjoittaa siitä, kuinka paljon on ollut sellaisia iloisia tyytyväisiä hetkiä. Pienet hetket ovat niin tärkeitä. Se, että voi istua iltateellä naapurissa. Tai reippailla porukalla ja kuunnella muiden elämän pohdiskelua. Pääsin tunturiin. Ostin kirveen, jota en ole vielä käyttänyt (laavulla oli jo valmiit tulet) ja pähkäilin ystävän kanssa, tarvitaanko patikalle telttaa, jos päivämatkat mitoittaa autiotupien väleihin. Hm. Olen varmasti epäuskottavan onnellinen ihminen. Lyhyt muisti, elämänpituisen onnen salaisuus.

Vähän olen jo kai lappiintunut.Työkeikalla kysyivät, olenko kotoisin täältä, vai miksi olen halunnut tänne tulla. Lähes närkästyin, koska ihan pikkuisen alta paistoi sellainen ajatus, ettei täällä olisi mahdollisuuksia kaikkeen sellaiseen, mihin kaupungissa. Okei, ehkä minun on silloin tällöin ikävä Stockmannin herkkuosastoa, koska sinne saattoi mennä juustotiskille esittämään asiantuntevaa, maistaa juustoja ja ostaa sitten herkullisia pikku nyttösiä matkaan. Mutta kyllä täällä voi nuori aikuinen elää vähintään samalla tavalla kuin muuallakin. Paremminkin.

2 kommenttia:

  1. Telttaa tarvii,koska kaikki muutkin on luultavasti lähteneet syksyllä kävelylle, paitsi jos tykkää nukkua ilman kattoja. Mie puolestani harkitsin, miten muiluttaa Helsinki ja Tampere lähemmäs Kolarinsaarta, koska Kolarissa ei vielä ole nykysirkusporukkaa, eikä monitaiteista ammattinukketteatteria. Myös nykykansanmuusikkojen heimon ja Kimmo Pohjosen voisi siirtää lähemmäs.

    VastaaPoista
  2. Meillä on varattuna kahdeksi yöksi paikat varaustuvista. Mutta eiköhän se teltta silti matkaan lähde, jos vaikka ei jaksakaan sovittuja taipaleita.
    Pitänee delegoida nukketeatterin ja nykykansanmuusikkojen hankinta siskolle..

    VastaaPoista