Aina voi delegoida

Vaikka tykkäilenkin käsitöistä kovasti, on yksi asia, jota en tee itse. Se ei vain onnistu, vaan lopputulos on aina suttaantunut ja pilalla. Nimittäin vetoketjun vaihto.

Olen viime aikoina pohdiskellut (taas vaihteeksi) paljonkin kaikenmoisia ekoasioita, ja tämän vuoksi vaatteiden korjaus on aika pop asia. Käyttöikä pitenee, ja vaatetta myös käyttää, kun sen on ostanut. Ostin (tämä osuus ei ole se eko ;) ) uutena vuotena alennusmyynneistä pitkään kaivatun siistin talvitoppiksen, ja eikö vain paukahtanut heti vetoketju. Sinnittelin viikon vähän rikkinäisellä ketjulla, kunnes jumi oli niin paha, ettei takkia enää saanut auki. Onneksi Kolarissa on paikka, josta löytyy apu tähänkin asiaan, nimittäin Nuorten työpaja. En tiedä ihan tarkkaan, mitä kaikkea siellä voisi teettää, mutta ainakin minun takkini sai uuden vetskarin ja uuden elämän viidellätoista eurolla (sisälsi vetskarin, langat+työn). Se ei ole paha hinta ollenkaan, sille, että säästyin harmilta. Kaikkea ei tarvitse tehdä itse, jos siihen ei kerta kaikkiaan ole hermoja. Minusta käsitöiden on tarkoitus olla kivoja, inspiroivia ja itsevarmuutta nostavia kokemuksia, ei manausta ja ähräystä (vaikka joskus ovat sitäkin).

Kävi muuten mielessä, että vaatteen halpa hinta näkyy vähintään noissa pikku nippeleissä, napeissa ja vetskareissa. Sillä aikaa kun säästän siihen oikeaan laatuun, tyytynen korjaamaan vanhaa (tässä tapauksessa valitettavan uutta.
Niin, ja selitettäköön, että takki tuli ostettua Jyväskylästä, minkä vuoksi en lähtenyt palautusreissulle.

Halvasta puheen ollen, nettitelkkarissa on tarjolla ruikuttavia brittejä ja vakavaa asiaa siitä, mistä se meidän halpuutemme oikein syntyy.