Kaksi valkeaa joulua kiitos

Kävin ystävän kanssa avaamassa hiihtokauden keskustan valaistulla ladulla. Viisi kilometriä, siitä se alkaa.Kintut haroivat yhteen suuntaan, käsivarret toiseen, enkä tietenkään ollut uskonut miestä, joka käski ottaa pidemmät sauvat. Summa summarum, kivaa oli, ja mennään tällä viikolla vielä uudestaan. Ehkä vielä oikeasti joskus hiihdän Lapponian, mutta enpä lupaa, koska viime talven hiihtokausi katkesi lyhyeen kuin kananpyllykampaus (se on se niskasta kynitty malli).

Viimeisen kolmisen viikkoa täällä on sää heijannut ees taas. On varsin masentavaa, jos ensin sataa satulunta, ja seuraavana päivänä pitääkin rukoilla, että pysyy pystyssä vesijäällä. Nyt näyttää (ehkä) hiukan siltä, että talvi on täällä vihdoin pysyäkseen. Tai tarkkaan ottaen, eihän lumi täältä ole kokonaan sulanut missään vaiheessa. Se on vain lähes huvennut, sitten taas satanut, huvennut, satanut. Tätä pitäisi olla luvassa jatkossakin, ainakin näin enteilivät ilmastonmuutostutkijat syksyllä matkailuseminaarissa. Will see. Itse olen niiden kolmenkymmenen asteen pakkasten ystävä, mutta se johtuukin siitä, ettei auto ole vielä koskaan jättänyt käynnistymättä.

Hassua, että tänä aikana muualla on ollut vielä surkeampi keli. Appiukko tosin ehkti silti Kuopiossa hiihtämään ennen minua, aika lurjus! Mutta sitten oli lumi sulanut. Aika kummallista ajatella joulua Savossa, jos siellä ei olekaan lunta.
Saapa nähdä, milloin tänne Lappiin alkaa muuttaa lumipakolaisia talven tarpeessa. Minä ainakin olin semmoinen.

Tekisi mieleni kertoa jo kaikki hyvät jutut Pitkästä illasta, mutta odottakaaps kylätoimikunnan virallista tiedotetta..