Troppireenit

Tänä syksynä olen sairastanut tuplasti tai triplasti enemmän kuin edellisinä. Kuvittelin, että lepo parantaa, mutta koirankakat kanssa. Viikonlopun yöt menivät jatkuvalla köhimisellä ilman unta, ja päätin mennä lääkäriin, ennen kuin naapuri tekee valituksen melusta.

Muistellen Tampereen aikoja arvelin, että saisin odottaa päivystyksessä tovin, ennen kuin pääsisin eteenpäin. Mutta eipä vain. Vaikka olin paikalla vasta 8.10. oli edelleni ehtinyt vain yksi mummo. Sujuvasti terveydenhoitajalle, siitä tunnin sisään lääkäriin. Täällä ei tunnu lääkäripulalta. Lääkäriasiat aina hiukan hirvittävät pienellä paikkakunnalla. Sitä kuvittelee, ettei lääkäriin oikein pääse. Joskin ehkä se tuntuu samalta kaupungissakin.

Viikonloppuna ei kuitenkaan tullut lähdettyä päivystykseen, koska mahdollisuudet olivat 1/3, että se olisi Kolarissa. Kittilään tai Muonioon lähtö ei houkuttanut. Eihän siellä röntgeniä kuitenkaan olisi ollut, eikä labraa (sairaana olossa on parasta se, miten kaikki kertovat kokemuksia oireettomista hirmusairauksista, jolloin alkaa vakuuttua itsekin sairastavansa vähintään syöpää, sydänkohtausta ja dementiaa).
Noh, aamulla sain kuulla olevani ihan vain nuhassa (mikä oli alkuperäinen oletukseni ennen rakkaita huolestuneita lähimmäisiäni). Näköjään nuhakin osaa tehdä keljun olon.

Kun tarkemmin ajattelee, täällä on yllättävän hyvä tk-tilanne. On sentään päivystys joka kolmas viikonloppu paikkakunnalla. Sitä ei taida olla entisessä kotikunnassani. Muistaakseni siellä matkustetaan 30-70 km joka viikonloppu Viitasaarelle. Vai vaihtuiko päivystys jo Jyväskylään, 140 km?

Kun lähipiirissä on nykyisin tulevia, olevia ja meneviä äitejä, tulee välillä pohdittua synnytysasioita. Hirmuisen pitkältä tuntui matka täältä Rovaniemelle synnyttämään. Mutta minä olen itsekin käynyt syntymässä yli sadan kilometrin päässä kotoa, Kokkolassa (juuri nyt matkamittarini ei toimi tämän tarkemmin). Nykyisin sen saa ilmeisesti tehdä vain poikkeusluvalla, oikeasti pitää matkustaa Jyväskylään, 140 km (vai 170 km? Aivot tekevät tepposet). Aika monessa asiassa, jonka kuvittelisi Lapin ominaisuudeksi, törmään aina tähän samaan. Ei tilanne ole aina sen kummempi muuallakaan. Kyse on useimmiten kuntien rahanpuutteesta.

Tietysti minä lasken etäisyyksiä Kolarin keskustasta, en Järvikylistä. Sieltä sitä kyytiä kertyy.

Ai niin. Kiitoksia ihanalle perheelle, joka tarjosi bioroskilleni kodin talveksi luettuaan blogia :) - aina välillä en tosiaan ymmärrä, miksi kukaan haluaa asua muualla kuin täällä.