Pilvi taivaanrannassa

Heitänpä suoraan kunnallispolitiikasta ilmastonmuutokseen. Tänään on jonkinlainen bloggaajat ilmastonmuutosta vastaan -päivä. Ajatuksena on, että bloggaajat pohtisivat jotenkin omasta näkökulmastaan muutosta. Olen vähän viime hetkillä mukana, mutta josko se herättäisi jonkun kuitenkin.

Oikeastaan täällä asuminen on saanut minut pohtimaan paljonkin ympäristöä. Toisaalta täällä on aika turvassa turhalta kulutushysterialta, ja vieressä on upea luonto. Toisaalta ei ole yhtään niin helppo tehdä ekologisia valintoja. Ajattelen joka päivä, kuinka järjetöntä on heittää bioroskia kaatopaikkajätteen sekaan. Ystäväni komposti valitettavasti jäi talviteloille, joten olen taas siirtänyt biojätteeni kaatopaikalle mätänemään ja sitä kautta luomaan metaania, joka lämmittää ilmakehää mukavasti. Kierrätyspahvista en uskalla edes unelmoida. Hiljattain vaihdoin pyykin- ja astianpesuaineet ekologisiin. Se tosin johtui siitä, että lueskelin kemikaalien vaikutuksesta ihmiseen (kemikaalit aiheuttavat mm. hedelmättömyyttä ja syöpää, ja niitä on monenmoisissa aineissa, ruoasta lähtien).

Olisi hienoa, että osaisi itse yksityisenä ihmisenä vaikuttaa. Kaupungissa se on paljon helpompaa. Ensinäkin on enemmän infraa, joka mahdollistaa asiat, ja toiseksi on ehkä jollakin tavalla myönteisenmpi asenneilmasto.Vihreys ei välttämättä ole hörhöyttä (toivottavasti). Täällä toisaalta rakastetaan luontoa, mutta toisaalta vastustetaan asioita, jotka eivät ole perinteisiä, joita ei ole tehty ennen.

On hassua, kuinka täällä on helppo pistää silmät kiinni ja olla näkemättä mahdollisia uhkia. Jollakin tavalla tämä on lintukoto. Sanovat, että eihän se tänne, kyllä täälä on talvet vielä niin kuin ennen. Niinhän ne varmaankin vielä ovat, melkein. Mutta entä viidenkymmenen vuoden päästä? Millainen maailma meillä on jättää lapsille?

En tosin aio pelätä tulevaisuutta. Silloin pistää helposti korvat tukkoon. Täälläkin sille voi tehdä jotain. Vaikka kompostin, jos ei muuta.