Syysväsymyrskyn kourissa

Muistinkohan edes mainita, että olen jo asunut täällä yli vuoden (tai kuinka monta kertaa sen mainitsin jo)? Viime syyskuun lopussa pöristelimme tänne auto hillittömän täynnä, ja silti olin unohtanut pakata olennaisen (that's me!). Viime syksynä lumi tuli näihin aikoihin. Nyt sitä on ollut jo monta viikkoa. Tekee mieli vähän kehua muille. Tosin ei tule ajatelleeksi, että muualla Suomessa räpistellään vielä synkissä syksysateissa, kun täällä ovat jo aikaa sitten olleet ensimmäiset pakkaset ja ensimmäinen lumisadekin. Kun vielä tulisi sen verran, että saisi hiihtää tässä kirkonkylälläkin. Ei minun tule lähdettyä Ylläkselle, en ole vielä niin intohimoinen hiihtäjä.

Täällä ollessa olen monesti miettinyt, voiko ihminen olla yhtä aikaa onnellinen ja onneton. Tai siis, silloinkin, kun tuntee olonsa alakuloiseksi, on kuitenkin onnellinen olo. Sellainen, että on oikeassa paikassa ja oikeiden ihmisten kanssa. On aika kummallista, miten sattumalta voi löytää itsensä sieltä, missä pitäisi ollakin.

Viimeinen kuukausi tuntuu suhahtaneen ohi hirmuisessa kiireessä. Valo vähenee, ja minua taitaa painaa syysväsymys. Se iski viime vuonnakin. Yleensä syksyni taitavatkin olla tällaisia: ensin saan armottoman tarmonpuuskan, sitten iskee hillitön väsymys ja alakulo (tai stressi). Kuulin, että kalanmaksaöljy auttaa, mutta enpä vain muistanut ottaa sitäkään kapselia.

Onneksi on takuuvarma syyslääke. Ystävät! Minusta tuntuu, että olen rikkaampi kuin koskaan ennen.:)

Pilvi taivaanrannassa

Heitänpä suoraan kunnallispolitiikasta ilmastonmuutokseen. Tänään on jonkinlainen bloggaajat ilmastonmuutosta vastaan -päivä. Ajatuksena on, että bloggaajat pohtisivat jotenkin omasta näkökulmastaan muutosta. Olen vähän viime hetkillä mukana, mutta josko se herättäisi jonkun kuitenkin.

Oikeastaan täällä asuminen on saanut minut pohtimaan paljonkin ympäristöä. Toisaalta täällä on aika turvassa turhalta kulutushysterialta, ja vieressä on upea luonto. Toisaalta ei ole yhtään niin helppo tehdä ekologisia valintoja. Ajattelen joka päivä, kuinka järjetöntä on heittää bioroskia kaatopaikkajätteen sekaan. Ystäväni komposti valitettavasti jäi talviteloille, joten olen taas siirtänyt biojätteeni kaatopaikalle mätänemään ja sitä kautta luomaan metaania, joka lämmittää ilmakehää mukavasti. Kierrätyspahvista en uskalla edes unelmoida. Hiljattain vaihdoin pyykin- ja astianpesuaineet ekologisiin. Se tosin johtui siitä, että lueskelin kemikaalien vaikutuksesta ihmiseen (kemikaalit aiheuttavat mm. hedelmättömyyttä ja syöpää, ja niitä on monenmoisissa aineissa, ruoasta lähtien).

Olisi hienoa, että osaisi itse yksityisenä ihmisenä vaikuttaa. Kaupungissa se on paljon helpompaa. Ensinäkin on enemmän infraa, joka mahdollistaa asiat, ja toiseksi on ehkä jollakin tavalla myönteisenmpi asenneilmasto.Vihreys ei välttämättä ole hörhöyttä (toivottavasti). Täällä toisaalta rakastetaan luontoa, mutta toisaalta vastustetaan asioita, jotka eivät ole perinteisiä, joita ei ole tehty ennen.

On hassua, kuinka täällä on helppo pistää silmät kiinni ja olla näkemättä mahdollisia uhkia. Jollakin tavalla tämä on lintukoto. Sanovat, että eihän se tänne, kyllä täälä on talvet vielä niin kuin ennen. Niinhän ne varmaankin vielä ovat, melkein. Mutta entä viidenkymmenen vuoden päästä? Millainen maailma meillä on jättää lapsille?

En tosin aio pelätä tulevaisuutta. Silloin pistää helposti korvat tukkoon. Täälläkin sille voi tehdä jotain. Vaikka kompostin, jos ei muuta.

Johtopäätöksiä

Tätä naputtaessani Kolarin kunnanhallitus on varmaankin jo saanut kokouksensa päätökseen. Tänään olikin mielenkiintoinen asia käsiteltävänä: sivistystoimen johtosääntö, josta Reijo Puranen teki keväällä aloitteen. Tiedustelujen jälkeen se kuulemma löytyi pöytälaatikosta ja pääsi vihdoin kunnanhallituksen käsittelyyn. Aloitteen pääsisältö on, että osa johtavan rehtorin valtuuksista pitäisi siirtää sivistyslautakunnalle. Esittelijä, kunnanjohtaja on ehdottanut, ettei näin tehdä.

Huomenna ryntään heti aamusta kunnan kotisivuilla tutkimaan, mitä hallitus päätti. Tosin jos äänet jakautuvat kuten tilatyöryhmän raportin suhteen, päätöksenä on olla tekemättä mitään. Jos jotakin veikkaisin, niin äänestykseen meni, ja Tiensuu, Koberg et Keskitalo äänestivät käytännön jatkamista ennallaan, kenties myös Pääkkölä ja Haavikko/varamies Kumpula. Vastaan olivat Möykkynen ja Kaulanen. Mutta jos esimerkiksi Koberg tai Keskitalo olikin pois kokouksesta, vääntö oli tiukempi.
Tämä on tietysti vain valistunut arvaus (jonka tueksi olen saanut paikallistuntemusta kokeneimmilta).

Niin tai näin, Kolarin kunnallisdemokratiassa eletään sivistystoimen suhteen erittäin mielenkiintoisia aikoja. Jollakin tavalla myös surullisia, sillä minusta Kolarin kouluelämällä ei juuri nyt ole erityisen paljon ylpeyden aiheita.
Yhtenäinen ja oppilaita aktiivisiksi omilla aivoillaan ajatteleviksi kansalaisiksi kasvattava koululaitos. Siinä tavoite, mutta mikä sitten on todellisuus?

Madonreikä korvien välissä

Pää on jotenkin tyhjä kaikista asioista. Töissä tapahtuu paljon, ja harrastusrintamallakin on vilkasta. Ei ehdi kehittää ajatuksia blogattavaksi. Tänään kylätoimikunnan kokouksessa tuli kyllä innostunut olo. Meitä ei ollut kovin monta paikalla, mutta kävimme läpi kyläkyselyn prototyyppiä. Se tulee lokakuun aikana jakeluun. Oli innostavaa, miten jo kysymysten miettiminen toi ihmisille niin paljon asioita mieleen. Mikä täällä on hyvin, mikä voisi olla paremmin. Se on hieno juttu.

Kyläkyselyyn liittyy tosi hauska piirre. Laitamme osan kyselyistä jakoon niin, että lähdemme kylästelemään. Kylässä voidaan sitten yhdessä täyttää kyselyä, ja niin viesti menee eteenpäin uusiin kyläpaikkoihin. Loistoajatus puhikselta!

Näillä näkymin kylätoimikunta haastaa kyläläiset myös pitkässä illassa pieneen tempaukseen, mutta siitä kerron vasta myöhemmin. Kaikenlaisia asioita on ilmassa, hyviä ja vaikeita.

Luin netin keskustelupalstalta kyselyjä, joissa joku perhe oli kiinnostunut Kolariin muuttamisesta. Hienoa! On aivan sama mille kylälle tulee uusia ihmisiä, sillä kaikkihan me siitä hyödymme tavalla tai toisella. Se toisen oma ei ole meiltä pois, vaan yhteinen ilo. Ajattelinkin, että aloitan naapurikylien kehumiskierroksen. Semmoinen olisi hyvästä, ettei tule kyräiltyä ja aina ihmeteltyä vain niitä huonoja puolia.

Muuten, kylätoimikunnalla on sähköpostiosoite. kolarinkirkonkyla@gmail.com
Sinne voi laittaa meille postia :)