torstai 11. kesäkuuta 2009

Naiset!

Aina välillä pysähdyn ja huokaan itsekseni. Olen ihan varma, että täällä asuu jonkinlainen supernaisten rotu. Ne pyörittävät huushollin, miehen, pihan ja lapset. Sitä paitsi näyttävät vielä hyvältä ja jaksavat nauraa elämälle. Ja jos ihmettelee, kuinka jaksavat, niin "ei sole niin vaikeaa, kun on tottunut".
Pitääköhän sellaiseksi naiseksi syntyä, vai voiko sen oppia? Ja mikä tärkeämpää, voiko sen oppia, jos on sen tyyppinen ihminen, että unohtaa kauppareissulta sen, mitä tuli hakemaan ja ostaa sen sijasta kymmenen muuta asiaa?

Minusta suomalaiset naiset ylipäänsä ovat (joskus turhankin) vahvoja, mutta lappilainen nainen on jalostunut ihan omaan luokkaansa. Sille on tietysti historiallinen selitys. Ja vieläkin, kun miehet ovat reissuhommissa, kukapa huushollin hoitaisi, jos ei nainen. Mielenkiintoista on, etteivät miehet vaikuta silti ressukoilta. Tosin en ole ihan puheiden välttämiseksi kovin läheltä tutkinut täkäläisiä miehiä. Ehkä ne kuitenkin ovat kovassa komennossa siinä kuin etelässäkin. Mene ja tiedä, ehkä kovemmassakin.

Toivottavasti täällä ei sairasteta vahvuutta. Tiedättekös, kun ei osaa päästää irti. Kun on aina se, jonka pitää huolehtia, jos on huolehdittavaa lähimaillakaan tai kenenkään kumminkaiman tyttären asioissakaan. Se on nimittäin alituinen huoleni suomalaisesta naisesta: elämän murehtiminen, kun siitä pitäisi nauttia.
Vaikka minusta ihmiset täällä osaavat ottaa elämän oikein. Veljen tyttöystävä Reetta sanoi sen vappuna jotenkin hienosti: ovat lähempänä elämää.

Parasta minusta on, kuinka täällä ihmiset, miehet ja naiset näyttävät säilyttäneen huumorintajunsa, toi elämä vastaan mitä tahansa. Ei sole ko nauraa vain.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti