Hoksaan, miksi täällä on aina kodeissa niin siistiä. Se on tietysti kylästelyn ansioita. Ajatelkaapas, että joku voi milloin tahansa piipahtaa kahville. Silloinhan ilmassa on jännitettä: millaisena kotini voin näyttää. Hauskaa sinänsä, sillä tässä on nyt meilläkin kaksi vaihtoehtoa. a) otamme rennosti ja tuumimme, että tällaistahan tämä meillä on, tulkaa peremmälle jos vain kestätte (ja punoitamme nolona, jos kestettävää on), tai b) pidämme talon paraatikunnossa 24/7. Itseni tuntien taitaa mennä tuohon ensimmäiseen vaihtoehtoon, joskin miehelle taitaisi olla helpompi tuo toinen vaihtoehto, verrattuna ensimmäiseen. Oikeastaan toivon, että tuollainen kauhun tasapaino syntyisikin meille, olisi aina kaikki tip top.
Vähän tällaiselta junantuomalta vaatii tottumusta avata ovensa milloin vain, vaikka se on hauskaa. Naapurin kanssa käytiin minikylästelyt koiran iltapissatuksen jälkeen. Toisessa aivopuoliskossa raksuttivat tiskit pöydällä ja koirankarvat nurkassa. Mutta toisessa aivopuoliskossa ihastelin sitä, kuinka välitöntä ja hauskaa on tehdä asioita näin. Mitä sitä turhaan paiseilemaan.
Siitä kai kylästelyssä on vähän kyse: ollaan tuttuja, eikä tuttujen kanssa tarvitse olla kupla otsassa. On sitten sellainen ihminen ja koti, kun on muutenkin. Yhden tosin tein takataskuun: ostin myyjäisistä tiikerikakun pakkaseen. Sen saapi sitten syödä kahvin kanssa, kun yllätysvieras iskee. Olisi liikaa laittaa vieraat kärsimään vielä minun leipomuksistanikin.
Ai niin. Eilen ihastelin takapihalta kuutamoa. Kuu ei ihan vielä ole täysi, mutta valoa on kuin pienessä kylässä. Katuvalot sammuvat yhdeltätoista, sen jälkeen voi kaikessa rauhassa mennä ihastelemaan tähtitaivasta tai kuutamoa.
Eilen nähtiin vielä jäällä kauris. Siinä se kipitti muutaman kymmenen metrin päässä meistä ja lähimmistä taloista, kirkkaassa auringonpaisteessa. Miettikääpäs näitä siellä kaupungissa!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Eikö kodistaan voi myös ajatella, että tämä on minun ja joka ei päälle sortuvia tavaravuoria kestä, etsiköön autuaampia paikkoja...?
VastaaPoistaToinen vaihtoehto on kutsua vieraat pulkkamäkeen, perunateatteriin, vaihtamaan kukkamultia, askartelemaan joulukoristeita, tai vaikkapa tiskaamaan. Pieni toiminnallisuus pitää sitäpaitsi ajatukset kiinni asian ytimessä.
Tai sitten kannattaa kylästelyttää takuuvarmasti-mukavia-ihmisiä kuten meijän naapurin Inka ja Jouni, joille tärkeintä on kuitenki yhessäoleminen ja se ihminen, ketä tulevat tapaamaan. Sentyyppisten kylästelijöiden etu on, että niitä löytyy joka kylästä ja kaupungista ilmansuunnasta riippumatta :) Ja jos jossain päin maailmaa on puutos kylästelemisestä, niin sitähän voi edesauttaa omalta osaltaan lähtemällä kylästelemään.