Salaisuuden verho ja niin pois päin

Pitkän tauon jälkeen taas sorvin ääressä. Tällä kertaa saatte kiittää facebookia, jonne en nyt pääse. Osittain tauko on flunssan syytä, osittain varmasti sen, että lupasin kertoa, missä käyn sienessä. No niin, siis Sieppijärven Laestadius-polulla. Se on loistava, loistava sienipaikka! Huh. Nyt se on sanottu, eikä edes tunnu kovin suurta kipeyttä sydänalassa. Jonkin aikaa piti kuitenkin prosessoida asiaa. Siltä varalta, että joku muu vaikka kävisi sienessä (näinkö se marjapaikkakuumekin alkaa?) oman kylänsä yhteisellä ulkoilupolulla :)

Sienestys on hetkeen mahdutettu ikuisuus. Todellista terapiaa. Mutta ilmeisesti sienestys ei täällä ole kovin suosittu harrastus? Sydän vuosi verta katsellessani niitä Laestadius-polulle mädäntyneitä jättiherkkutatteja. Kotonani ne eivät olisi ikinä ehtineet niin suuriksi ja onnettomiksi. Onneksi siellä oli jokunen vielä syömäkelpoinenkin (ja joku muukin oli sentään käynyt poimimassa). Kolmella eri reissulla on nyt käyty Sieppijärvellä sienessä, ja tulos on ollut aina yhtä ihastuttava. Sitten iski säilöntäväsymys. Pakkasessa on nyt iso kasa kiehautettuja tatteja. Niillä pärjää pitkälle!

Olen tauon aikana ehtinyt ihmetellä monenlaisia blogeja. Blogimaailmaan sukeltaminen on ällistyttävää. Ihmisten interaktiivisuus ja tiedonjano on nykyisin blogistikoitu. Tieto on nykyisin blogeissa, mikä on toisaalta hienoa (siellä on melkoisia asiantuntijoita ja kriittistä tiedonjanoa), mutta toisaalta myös huolestuttavaa, koska blogi on kuitenkin jonkinlainen päiväkirjanen, jota ihmiset pitävät joskus liiankin kanssa totena. Onneksi omassani ei anneta elämänohjeita. Jos annettaisiin, ne olisivat muotoa Syö kaurapuuroa. Jäätelö päivässä pitää lääkärin loitolla. Koirankarvat ovat, mutta minä olen niistä huolimatta. (Perjantai-illat ja Led Zeppelin ovat vaarallinen blogiyhdistelmä).

Pari seuraamaani blogia keskittyy ekoasioihin, ja siitä aloinkin pohtia luomu- tai lähiruokaa. Tämä on varmasti paikallisille melko itsestäänselvä juttu, mutta minulle ei. Keitä ovat ne lähiseutujen viljelijät/leipojat/metsästäjät/kalastajat, joita voisi nykäistä hihasta ja kysäistä esimerkiksi kalaa tai omassa pellossa kasvatettuja porkkanoita.