torstai 20. elokuuta 2009

Suuri sininen ja kylmä ihminen

Lähdin aamulla soitellen sotaan. Ilman takkia ja lapasia törmäsin suoraan raikkaaseen aamuilmaan. Irrottelin lenkin jälkeen kohmeisia käsiä talutushihnasta hampailla. Minun täytyy hankkia juoksukäsineet, joilla pärjään tämän ajan ennen varsinaista kintaskautta.
Syksy on tulossa, ja minä odotan kovasti. Ensi viikon patikkaretki tosin elää muutoksia. Kaverini ei pääsekään lähtemään, joten mies ja koira taitavat sittenkin saatella minua Hetta–Pallaksella (miksiköhän kukaan ei haluaisi päästää minua matkaan kahdestaan koiran kanssa, vaikka olen niiiin hyvä suunnistaja ja kokenut vaeltaja?).
Mennään siis koko perhe ensimmäistä kertaa kunnolla tuntureihin, paitsi mies, joka marssi Hetasta Pallakselle kymmenen vanhana ja söi silloin elämänsä huonointa käristystä (oli sillä aikuinen matkassa).
Varaustuvissa ei yövytä, tuskinpa ison koiran kanssa myöskään autiotuvissa. Koiran saa tuoda, jos kaikki siihen suostuvat, mutta vähän epäilen, mahtuuko meidä koira kaikkien sydämeen, kun meidän olkkarissakin on välillä ahdasta.
Eilen metsästin ystävien kanssa suurta sinistä upeassa ilta-auringossa. Kauniita, pyöreitä, isoja. Juuri sellaisena minä ne haluan.Yksi ämpäriin, kolme suuhun tuntuu olevan hyvä suhdeluku, vaikka saalis ei kerry kovin nopeasti. Ehkä minun pitäisi hankkia rohmu, muuten pakastemustikat loppuvat kyllä jo ennen ensi lumia.
Nelivuotias mustikkakaverini otti autossa minua käsistä kiinni. "Sulla on kylmät käsit", ja käsi sai ympärilleen lämpöiset lapsenkädet. Elämässä on joskus hetkiä, joiden suuruutta ei voi oikein edes kuvata.

Aina välillä minulla on sellainen olo, etten tee tarpeeksi "lappilaisia" asioita. Mutta sitten taas hölmistyttää: mitä ne tämmöisen junantuoman lappilaiset asiat edes olisivat? Mutta ehkä siksi, että on muuttanut juuri tänne, on suurempi paine tehdä asioita, joita täällä on (ainutlaatuinen) mahdollisuus tehdä. Siis tunturiasioita, ja hilla-asioita ja poroasioita. Niin ja laskettelua talvella.Hahhah. Lapissa asuminenhan ei siis muuta olekaan kuin näitä. Mutta ehkä joskus haluaisin kokeilla asumista Ylläsjärvellä tai Äkäslompolossa. Olisi mahtava lähteä takapihalta tunturiin.
Minua harmittaa hitusen, että ruskakauden aloitusviikonloppuna 4–6.9. olen juuri Etelä-Suomessa rippijuhlissa. Silloin täällä tapahtuu hirveästi, Ylläs Kino, Ruskamaraton Kittilässä ja Muoniossa Ruskarock ja Veeti Kallio.
Aamulla söin Sammalvaaran tuoretta lapinrieskaa ja ajattelin, että elämä ei tästä juuri parane.

ps. Tulkaa huomenna uimarannalle syömään kyläyhdistyksen paistamia makkaroita. Ja etenkin runopiknikiin lausumaan runoja, koska muuten minun pitää keksiä kovasti lausuttavaa.

2 kommenttia:

  1. Huomasinpa yhden jutun: tuo Etelä-Suomi, jonne olen lähdössä, on sitten yhtä kuin Laukaa. Naurattaa. Näin se vain horisontti muuttuu.

    VastaaPoista
  2. Niinpä niin. Kiinnitin huomiota samaan asiaan. Mikä ihmeen Etelä-Suomi???

    VastaaPoista