Ensimmäinen käsityömuistoni liittyy kuitenkin vanhaan oranssiin toyotaan ja iskääni. Minusta tuntuu, että jaan isäni kanssa jonkinlaisen filosofisen perusolettamuksen elämästä. Isäni nimittäin teki meille barbinmekkoja, kun kaipasimme nukeille vaatetta. En oikein tiedä, oliko isä sitä ennen koskaan koskenut ompelukoneeseen, mutta niillä mekoilla oli käyttöä. Ihminen pystyy, kun ei anna asenteiden estää.
Jostain syystä (liekö luonnekysymys) minusta ei ole tullut koskaan hirvittävän hyvää (semmoista viimoisen päälle pedanttia vääntäjää, jonka silmukat ovat aina oikein) kädentaitajaa, mutta hirvittävän innokas ja kiinnostunut olen ollut aina.
Perusperiaatteenani käsitöissä on se, ettei tekeminen saa olla tylsää. Siksipä yleensä värkkään ohjetta iiiiihan vain pikkuisen haluamallani tavalla. Iän kanssa onnistumisprosentti on korottunut, mutta silti tekeleissäni on aina jotakin pientä viilattavaa. Kuten vaikkapa tässä villatakissa, joka alun perin oli ohjeessa tunika. Tunikan muuttaminen villatakiksi ei ollut vaikeaa, mutta kuvittelin vakaasti olevani yhtä kokoa pienempi, kuin sitten loppujen lopuksi olinkaan. – Perinaisellista, eikö totta?
...ihan hieno tästä kulmasta
 |
| Lähettäjä Blogger-kuvat |
.. mutta tähän tarvitsisi kyllä vauvamahan alle. Onneksi minulla on vyö, jolla sidon nutun normaalisti kiinni.
 |
| Lähettäjä Blogger-kuvat |
Tekstit
toyota on siis ompelukone, joka on siirtynyt äidiltä tyttärelle ja kolmanteen polveen. isäsi on ollut kaikkien asioiden suhteen hyvin ennakkoluuloton, vaikka onkin muuten peri vanhoillinen. paitsi, että ruisleipää ei leivo ennen kuin vaimo tekee peltotyöt traktorilla. villatakki on ihan hieno. eikä tarvitse vyötä, jos et itse halua, onhan siinä kivat napit.
VastaaPoistaIskä sanoi meille joskus pienenä, että te pystytte ihan mihin vaan haluatte (kyse oli vanhojen valokuvien retusoinnista tms.) Sittemmin olen kyllä havainnut kaiken olevan myös iskän mielestä suhteellista, koska hän epäili vakavasti kykyäni saada talolainaa pankista. Niissä barbinvaatteissa oli muuten helmiä ja pitsiä. Kannatti myös tarkkailla kelloa, jos kysyi apua matikantehtäviin, koska iskä pohti ratkaisukeinoa vielä sittenkin kun meillä ei enää silmät pysyneet auki. Isän vakuuttavien sanojen perusteella uskoin vielä lukioaikoinakin, että isän olalta päähäni kopsahtanut rautakanki vääntyi kovan pääni voimasta. Jonain päivänä meillekin kuitenkin valkeni, että on myös mahollista voittaa iskä koronassa ja lautapeleissä.
VastaaPoistaennakkoluuloton isäsi ihailee kaikkea, mitä voi tehdä koneella. esimerkisi, hän on vihainen, jos en käytä koneellista kirjeenavaajaa tai sähköistä naittajaa.(jotka minusta ovat turhakkeita). viehtymys koneisiin ja elektroniikkaan kaataa ennakkoluuloja huikeasti.
VastaaPoistaIhanaa, että muitakin värkkäämisestä nauttivia löytyy :)
VastaaPoistaEllu-täti opetti minua ompelemaan ja nuken petivaatteista se elinikäinen ompelunilo lähti alle kouluikäisenä. Aino-tädiltä taasen sain aina neuvoja ja ideoita ompeluun, neulontaan ja muihin värkkäämisiin. Kaikenlaista on tullut kokeiltua... Kantapään kautta oppii ;-)
Odotan innolla iltapäivällä alkavaa työmatkaa Kokkolaan - siinä on junassa 4 h aikaa mennen tullen neuloa villasukkaa Minnan joukkuekaverille. Mukavaa, kun nuorisolle taas kelpaa itsetehty :)
Nautinnollisia värkkäyshetkiä kaikille! :D
t. Jaana T-V
äiti hei! sähköinen niittaaja on koko toimistotyön ilo ja ydin. sellainen(kin) aarre löytyy kolarin kansalaisopiston toimistosta, rainerin visusta tallesta.
VastaaPoistamutta, kun siitä on aina niitit loppu, kun yritän käyttää sitä :(
VastaaPoista