Polttelee!

Toimittaja liekeissä! Päiväni pelastui peruuttamattomasti, sillä löysin jotain, mistä olen haaveillut vuosia. Jihaa!

Tuossa joulun alla lainasin kirjastosta vinon pinon erilaisia käsityöopuksia, jotta saisin ideoita joululahjoihin. Rakastan vanhoja virkkauskuvioita, mutta en niinkään välitä uudemmista, sillä minusta oikeat virkkauskuviot ovat sellaisia rehellisen romanttisia ja pitsisiä, eivät mitään ruutumalleja. Joulun alla siis haikeana silittelin kirjaston opuksia ja huokasin useammankin kerran, kun ajattelin, ettei noita vanhoja kirjoja luultavasti enää saa mistään.

Senpä vuoksi olin rehellisesti hypätä kattoon, kun kipaisin käymään Kolarin kirjakaupassa (ja vielä alennushyllyllä).

Lähettäjä Blogger-kuvat

Näistä kirjoista maksoin vähemmän kuin neljästä askista tupakkaa (näin ajattelin konkretisoida hankinnan miehelleni, joka ei kenties jaa intoani virkkauskirjoihin). Olen Isoäidin pitsien ja Mary Ojen Kauneimpien pitsien onnellinen omistaja. Näitä kirjoja ei luultavasti löydä joka kaupasta. Toisesta otettu uusin (?) painos on vuodelta 1996, toisesta vuodelta 2000. Itse kirjat ovat kuitenkin paljon vanhempia, ja osa malleista on 1800-luvun puolelta. Jee! Taisin liekehtiä asiaa innolla, joka vähintäänkin vaivaannutti kollegani. x) Toivottavasti joku virkattujen pitsien ystävä sattuu lukemaan tämän vuodatuksen ja jakaa intoni.

Se vain on niin, että näistä vanhoista opuksista soveltamalla löytyy usein tosi kauniita ja ihmeellisen ajattomia malleja. Taidankin kaivaa esiin kerran lahjaksi saamani 50-lukulaisen neulekirjan.

ps. Sinne hyllyyn jäi vielä käsityökirjoja, joita ainakin minä himoitsisin.

8 kg onnea

Pahoittelen, että päivitys on taas lipsahtanut. Käsitöistä on jotenkin vaikea puhua ilman kuvia, ja vakaa aikeeni oli ottaa töissä kuvia (hilasin hirveän määrän neulomuksia viime perjantaina). Mutta kamerat ja minä emme eläneet samassa aika-avaruuden ulottuvuudessa, joten kuvien ottaminen jäi.

Mutta sain kivan paketin. Äiti laittoi kotoa vuosien mittaan kertyneitä lankoja, omiaan, jämiä, ja minun ostamiani. Niitä tuli 8 kiloa. Sain sellaisen hepulin, etten ensin meinannut saada ensimmäisenä yönä unta, kun pohdin, mitä kaikkea langoista saisi. Oli pakko aloittaa saman tien yksi kesäneule, ihan noin vain ilman kaavoja. Samassa hepulissa mukamas päätin, millainen neule siitä tulee, mutta nyt olen vaihtanut noin viisi kertaa mieltä ja mielikuvaa. Noin että saa nähdä..
Tämä on varsin tyypillistä minulle, jos en tee kaavoista. Enkä minä nykyisin niin kauhean usein tee, koska liian usein kaavat näyttävät minusta aika tylsiltä. Lukuun ottamatta muutamia poikkeuksia, joita aion tulevissa kirjuutuksissa vinkata :)

Minulla on kaapissa hurja määrä keskeneräisiä tekemyksiä ja asioita, joista on joskus määrä tulla jotain. Olen jo aika pitkään pimittänyt itseltäni yhtä villatakkia (tai tulevaa villatakkia), jota olen tuunannut. Toivottavasti saan siitä ensi viikoksi kuvia, sillä lupasin ottavani niitä, ennen kuin etenen seuraavaan vaiheeseen eli värjäykseen.

Mutta nyt otan kutimet käteen ja käperryn nojatuoliin epäergonomiseen (mutta lämpöiseen) asentoon.

-30 prosentin piirakka

Kokkaus on niitä asioita, joissa minulla on paljon ideoita, mutta vähän kärsivällisyyttä ja taitoa. Aina välillä saan loistavan valaistuneen näyn, johon liittyy jokin ruokalaji. Se johtuu siitä, että siskoni on ravintolakokki, ja tästä syystä olen oivaltanut, että maailmassa on muitakin ruoka-aineita kuin ketsuppi. Esimerkiksi pesto, joka ajaa saman asian. Nam.

Takaisin asiaan: Valitettavasti oman näkyni ja todellisuuden välissä on ammottava aukko, jota sitten syödään hammas irvessä (kerron joku kerta, miten kävi, kun aloin tehdä kikherneistä pihvejä..). Onneksi meillä ei yleensä syödä minun sapuskaani, vaan mies kokkaa.

Tällaista värkkäsin vajaa viikko sitten, kun kaupassa oli houkuttelevia päiväysalennuksia. Minusta päiväysalennus on loistava tapa kokeilla jotakin, mitä ei ole ennen kokeillut (tämä piirakka on muistelma ja muunnelma Emmin viime keväänä tekemästä piirakasta, jonka söin).
Kuvaa ei valitettavasti ole, sillä kuvauskohde joutui syödyksi.

- 30 prosentin piirakka

1 valmis piirakkapohja, semmoinen suolainen
2 isoa sipulia
2 punasipulia
1 purkki creme fraichea
1 putkula vuohenjuustoa
1 dl (no ehkä laitoin 2 dl, mutta se oli aika tuhtia, voi jättää poiskin) edam-raastetta.
vähän aurinkokuivattuja tomaatteja, loraus niiden öljyä

Sulata taikinaa mikrossa tai odottele telkkaria katsoen, että se sulaa itsekseen. Taputtele vuokaan.
Sutki sipulit renkaiksi ja levitä vuokaan.
Jos et ostanut valmista raastetta, niin raasta juusto. Kippaa sekaan creme fraiche ja vähän öljyä.

seuraavaan kohtaan on kaksi vaihtoehtoa:
viipaloi ensin vuohenjuustot ja kippaa sipulien päälle, ja kippaa päälle raastehärpäkkä.
TAI kippaa raastehärpäkkä ja siihen päälle vuohenjuustot (niistä tulee rapsakoita, mutta saattavat kuivua).

Paista 200 asteessa 30 minuuttia, ehkä voit harkita hivenen alempaa lämpötilaa, jos haluat vuohenjuuston pehmeämpänä.

ps. Tämä oli hyvää. Kantsii syödä tätä päivää ennen tsumpaa, niin on mitä polttaa.